Historia
Oravalan kartanon historia ulottuu yli kuuden vuosisadan taakse. Se on tarina rajoista, vallasta, katastrofeista ja selviytymisestä.
Keskiaikaisesta asutuksesta kartanoksi
Vanhan tarinan mukaan Orava Matti asettui paikalle jo 1300-luvulla. Vuonna 1365 hän matkusti Turun linnaan saadakseen lainhuudon Oravalan maista Kymijoen rannalla ja linnassa hän sai kuninkaallisen suojelukirjeen. Kansantarina elää vielä vahvasti muistossa ja Orava Matin kivessä kartanon pihapiirissä.
Vuonna 1671 Carl Gyllenstierna, vaikutusvaltaisen valtioneuvoksen Erik Gyllenstiernan poika, perusti Oravalan kartanon. Kartano perustettiin edustavaksi kartanoksi kaukana vallan keskuksesta – mutta strategisesti lähellä itäistä valtakunnanrajaa.
Sodat ja uudet valtakunnanrajat
Kun Turun rauha solmittiin vuonna 1743, raja Ruotsin ja Venäjän välillä vedettiin Kymijokeen. Oravalan kartano jäi yhtäkkiä Venäjän puolelle rajaa – dramaattinen muutos, joka vaikutti sekä omistussuhteisiin että arkeen.
1700-luvulla kartanoa omistivat muun muassa vaikutusvaltaiset kauppiasperheet, joilla oli kansainvälisiä verkostoja. Tänä aikana tammipuisto perustettiin ja Oravalan kartano kehittyi edustuskohteeksi, kesänviettopaikaksi ja seurapiirielämän keskukseksi.
Hornborgin suku ja uusi vaihe
Vuonna 1868 Oravalan kartanosta tuli Hornborgin suvun sukutila. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa useat perheenjäsenet olivat aktiivisia yhteiskuntaelämässä, oikeuslaitoksessa ja politiikassa – valtiopäivillä, senaatissa ja paikallishallinnossa.
Samaan aikaan ympäristö muuttui perusteellisesti teollistumisen myötä Kymijoen varrella. Paperitehtaita syntyi, ja vanha kartanomaisema sai uusia naapureita ja uusia edellytyksiä.
Palo, sota ja muutokset
Vuoden 1918 sisällissodan aikana Oravalan kartano joutui koville. Kartano valloitettiin, kartanonherra Edvard Hornborg vangittiin ja toukokuun alussa useita rakennuksia sytytettiin tuleen. Tuho oli valtava – seitsemän rakennusta paloi, mukaan lukien vanha päärakennus.
Torpparilain myötä kartanosta vapautui 500 hehtaaria, ja sodan päätyttyä vuonna 1945 omaisuus hajosi sukupolvenvaihdoksessa ja maan luovutuksessa siirtolaisille.
Nykyään Oravalan kartanoa johtaa suvun viides sukupolvi – Nikolaj Hornborgin pojanpojan pojanpoika. Historiaa kirjoitetaan edelleen arjen työn, kunnostuksen ja vierailijoiden kohtaamisten kautta. Myös tätä elävää historiaa kuulet lisää opastetuilla kierroksilla kartanolla!
Haluatko tietää lisää Oravan Kartanon historiasta?
Kartanon emäntä Ingela käsittelee kartanon historiaa tarkemmin omissa blogikirjoituksissaan.