Oravalan kartanon historia alkaa keskiajalta, vuodesta 1365

Oravan Matti, Valkealan ensimmäinen asukas

Tarinan mukaan Valkealan ensimmäinen asukas Matti Orava asettui asumaan Oravalaan kartanon maille 1300-luvun alussa. Seutu oli idästä ja lännestä saapuvien erämaavaeltajien kohtaamispaikka ja kiistoja nousi siitä kenellä olisi käyttöoikeus maihin. Vuonna 1365 Matti Orava lähti Turun linnaan selvittämään kiistoja ja hankkimaan oikeudet Oravalan maihin. Turun linnassa Matti Orava tapaa Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen, jolta hän saa suojelukirjeen, joka antaa oikeuden haluttuihin maihin. Oravalan kartanon pihamaalla on Oravan Matin kivi, joka on kuulemma toiminut Matti Oravan pajan seinänä. Kuvittele millaista olisi matkata Oravalasta Turkuun 1360-luvulla, kuinka se on ollut mahdollista?

Oravalan kartano perustetaan vuonna 1671

1640-luvulla kuningatar Kristiina antoi koko Valkealan pitäjän vapaaherra ja valtioneuvos Erik Gyllenstierna af Ulaborgille, joka oli hyvin arvostettu virkamies hovissa. Hänen kaksi poikaansa perustivat kukin oman säterinsä pitäjään, ja Oravalan säteri valmistui vuonna 1671 kenraalikuvernööri Karl Gyllenstiernalle. Sijainti lienee ollut tarkkaan harkittu ja herra Gyllenstiernan mielenmukainen.

Mutta ehtiikö Karl Gyllenstierna Oravalaan katsomaan säteriään, joka sijaitsee kaukana idässä Venäjän rajan lähellä? Todennäköisesti ei. Hovissa hän loi uraansa ja hänet nimitettiin vain 19-vuotiaana leskikuningatar Hedvig Eleonoran kamariherraksi.

Karjalan ratsuväkirykmentti 1681

Vuoden 1681 reduktiossa säteri palautettiin kruunulle ja kartanosta tuli Karjalan ratsuväkirykmentin everstiluutnantin asuinkartano eli puustelli. Sotilaspuustellin aikana päällystö vaihtui nopeaan tahtiin ja on epäselvää, keitä upseereja kartanossa todellisuudessa oleskeli. Gothard Wilhelm Marcks von Würtenberg oli yksi Oravalassa oleskelleista. Hän osallistui sotaretkelle vuonna 1718 Norjaan, missä hän toimi kuningas Kaarle XII:n lähettiläänä, ja vuonna 1720 hänet lähetettiin Moskovaan tiedottamaan Venäjän hovia kuningas Fredrik I:n kruunauksesta.

Kymijoki valtionrajaksi 1743 ja Oravala osaksi Venäjän keisarikuntaa

Kun Venäjän keisarinna Elisabeth I ja ruotsin kuningas Fredrik allekirjoittavat rauhansopimuksen vuonna 1743, tulee Oravalasta osa Venäjän keisarikuntaa sekä raja Ruotsin ja Venäjän välillä vedetään Kymijokeen. Kruunun entiset puustellit jaetaan ”vanhan Suomen” korkeimpien virkamiesten kesken ja Oravalan kartano annetaan Arvid Zimmermannille, Viipurin ja Kymenkartanon läänin laamannille. Kartanon lunastaa jo vuonna 1753 Pietarin taideakatemian tiedemies Georg Richmann, mutta hän  ei ikinä ehtinyt vierailla kartanolla. Hän menehtyi epäonnistuneessa kokeessa, jossa hän tutki salaman vaikutusta. Hämmästystä herättävä uutinen, joka levisi ympäri maailmaa!

Bruunin suvun aikana perustetaan Tammipuisto 1790-luvulla

Bruunin suku omisti Oravalan vuodesta 1771 vuoteen 1830. Bruunien talousimperiumi koostui saha-, terva- ja viinakaupasta. Heidän laivastonsa veivät kauppatoiminnan kauas Eurooppaan. Kartano sopi myös pantiksi lainoja hankittaessa. Kuuluihan kartanolle koskia sekä suuria maaomaisuuksia. Maa- ja metsätaloutta hoitivat inspehtorit, vuokraajat sekä kartanoon kuuluvan neljäntoista torpan väki maatiloja sekä koskia. Maa- ja metsätaloutta hoitivat inspehtorit, vuokralaiset sekä työntekijät 14 tilaan kuuluvasta torpasta. Oravalan kartano oli perheen edustus- sekä kesähuvila ja juuri tuona aikana suuri tammipuisto perustetaan. Sukusiteet yhdistivät heidät useimpiin Kymenlaakson herraskartanoihin. Ehkäpä juuri vastikään maisemoidussa puutarhassa tapahtuu Markiisin kosinta vuonna 1800? Tai häävieraat kävelevät ja pitävät hauskaa, kun häitä vietetään tilalla 1800-luvun alkupuolella?

Hornborgin sukutila vuodesta 1868

Hornborgien suku saapui Valkealaan, kun Johan Kristian Hornborg astui kirkkoherran virkaan Valkealan seurakunnassa vuonna 1808. Nimitys tuli suoraan keisari Aleksanteri I:ltä, mikä oli melko harvinaista. Kirkkoherra osti Jukon tilan, josta myöhemmin tuli Kouvolan kartano, jossa Hornborgin suku vaikutti pitkään. Kirkkoherran tytär Augusta Hornborg oli mennyt naimisiin Oravalan kartanon omistajan Wilhelm Stenijin kanssa. Kirkkoherran vävypoika pelasi uhkapelejä sekä hoiti sotkuista liiketoimintaa ja vuonna 1868 kartano meni konkurssiin. Augustan veljet Johan Kristian Hornborg nuorempi ja Nikolai Konstantin Hornborg ostivat sitten Oravalan kartanon. Kartano siirtyi Nikolain omistukseen vuonna 1876. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli solminut avioliiton 20 vuotta nuoremman Alexandrine Roedigerin kanssa, joka oli keisarin kummilapsi sekä upseerin tytär.

Hornborgin suku vaikutti valtiopäivillä, senaatissa ja kunnassa

Johan Kristian Hornborg nuorempi oli Haminan pormestari ja myöhemmin kihlakunnantuomari Käkisalmen eteläisessä tuomarikunnassa sekä Rannan tuomiokunnassa. Hän oli myös jäsenenä Tammikuun valiokunnassa vuonna 1862 valmistelemassa vuoden 1863 valtiopäiviä.

Hovioikeudenneuvos Nikolai Hornborg oli tuomari ja asessori Viipurin hovioikeudessa ja nimitettiin senaattoriksi senaatin oikeusosastoon. Hänet nimitettiin senaattoriksi senaatin oikeusosastoon Helsingissä ja toimi siellä 12 vuoden ajan. Vuonna 1896 Nikolai Hornborg myy kartanon myllyn Rudolf Elvingille. Mylly sijaitsi erittäin halutulla paikalla Voikkaan koskessa Kymijoessa. Myllyn tilalle alkoi muotoutua puuhiomo ja Voikkaan paperitehdas sai alkunsa.

Nikolai ja Alexandrine Hornborgin poika Johan Edvard Hornborg otti tilan ohjat käsiinsä 1901, juuri ennen Nikolain kuolemaa. Edvard oli kouluttautunut agronomiksi Ultunan maatalousyliopistossa Ruotsissa. Hänestä tuli tilan ensimmäinen omistaja, jolla oli koulutus sekä kiinnostus maa- ja metsätalouden kehittämiseen. Talousneuvos Edvard Hornborg oli myös paikallinen vaikuttaja sekä perusti mm. paikallisen säästöpankin ja maataloustuottajien paikallisosaston.

Oravalan kartanon palo Suomen sisällissodan aikana 1918

Suomen ensimmäisinä vuosina itsenäisenä maana puhkesi sisällissota. Paperiteollisuuskuntien läheisyydellä ja käynnissä olevalla verisellä taistelulla on kohtalokkaita seurauksia myös Oravalan kartanolle. Punaiset vangitsivat kartanoisäntä Edvard Hornborgin ja ottivat kartanon haltuunsa. Samana päivänä, kun kartanoisäntä saadaan vapautettua vankilasta, kartanoa tulitetaan. Seitsemän rakennusta palaa maan tasalle tuona toukokuisena yönä 1918. Ihmishenkiä ei menetetty, mutta tuho oli sanoin kuvaamaton.